Vuosi Intiassa 2014-15
17-vuotias likka koittaa siipiään pallon lämpimämmällä puolella, Intiassa. Chennai, rannikkokaupunki etelässä idän puolella.
Vuosi Intiassa 2014-2015
Marina Beach :*
torstai 9. heinäkuuta 2015
Anteeksi🙈
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Pongal in Kotthamangalam
Pongal
Pongal on sadonkorjuu festivaali. Ensimmäisenä päivänä ihmiset heittävät pois vanhoja ja turhia tavaroita/ruokaa. Seuraavana päivänä on aika kerätä uusi sato ja valmistaa siitä ruokaa, nimeltä pongal. Kolmantena päivänä on lehmien päivä tuona päivänä on heille pooja sekä pesuhetki.
Eli tammikuun puolessavälissä oli tänä vuonna pongal. Menimme sitä varteen isäntäperheeni kotikylään, joka on noin 7 tunnin ajomatkan päässä Chennaista. Kothamangalam. Se on pieni, suloinen kylä, missä on suuri temppeli ja taloja hienoista 100-vuotiaista taloista slummiasuntoihin. Isäntäperheeni isoisän isä oli aikanaan ollut tuossa samaisessa kylässä suuri hyvän tekijä auttaen ihmisiä taloudellisesti. Hän rakensi vuonna 1927 talon, suuren ja koristeellisen talon. Tuossa talossa on nukkumapaikka yli 40 henkilölle, nukkumapaikka kunnon sängyssä. Talo on kaksikerroksinen ja lattia on joko betonista tai laatoista. Ulko-ovelta voit nähdä takaoven, sillä talo muodostuu yhdestä suorasta keskikäytävästä, jossa on erilaisia 'halleja' joissa on sitten ovet pienempiin huoneisiin. Kun kävelet käytävän läpi niin saat kävellä suurinpiirtein minuutin verran, suoraan.
Pongalin aikana valmistimme pongalia, oli pooja ja temppeleissä vierailua ja hengailua tehden mehndejä ja korttia pelaten.
Lisään kuvia myöhemmin :)
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Sopeutuminen uuteen perheeseen
Eli samaan aikaan kun meillä oli kokeet menossa niin muutin uuteen vakituiseen isäntäperheeseen. Muutin erään luokkalaiseni luokse, nimeltään Umayal. Muutin koska vanhassa perheessä tuli erimielisyyksiä, olin vain yksin kotona eikä heillä ollut aikaa juurikaan minulle.
Nyt asun Isän, Äidin, kahden siskon (Umayal,16 ja Nachaal,11) sekä pikkuveljen (Arvind,5) kanssa. He seuraavat hindulaisuutta, mutta syövät silti lihaa. Ihmetystä alussa aiheutti kun talossamme ei ole mikroa koska mikroon liittyy terveyshaittoja, sekä se että jään sänkyni siskojeni kanssa ja joskus myös Arvind tulee väliimme. Myös vesi on loppu kerran viikossa tai kahdessa. Eikä suihkua ole, vaan ämpäriin vettä ja kauhalla pään ylle. Mutta vaikka tää saattaa kuulostaa hassulta, niin oon nyt jo ihan sinut näiden ihmetysten keskellä. Ja ne ovat vain normaalia arkea.
Joulukuussa tuli vierailtua häävastaanotolla. Pallakin serkun häät kyseessä. Valmistautumista, ruokaa, morsiamen paljastaminen, ja sulhasen siunaamista ja samalla kaikki ketkä hänet siunasivat ovat hänelle 'siskoja'. Paljon uusia ihmisiä ja hauskanpitoa. Morsian oli upea!
Eräs yliopisto järjesti kilpailupäivän tytöille. Ja meidän koulusta ladattiin joukkue. Kilpailulajit olivat muotinäytös, kollaasi, puhe, väittely ja kasvomaalaus. Koulumme sijoittui jaetulle ensimmäiselle sijalle kokonaistuloksissa ja itse otin osaa kollaasiin. Siinä meillä oli kolmen henkilön joukkue ja tunti aikaa tehdä kollaasi aiheesta 'man and the earth'. Voitimme kollaasissa! :) Muotinäytöksessä 4 henkilön joukkuueen tuli luoda hääasu yhdelle joukkueen jäsenistä sanomalehdistä. Ja meijän koulun tuotos oli upea!
Kokeita heti edellisten jälkeen. Tällä kertaa pääsin läpi kaikista kokeita keskiarvolla 292/500 joka on reippaasti yli luokan keskiarvon. Mutta koska luokkani keskiarvo on erittäin huono niin koulu on päättänyt sekoittaa mun ja rinnakkaisluokan keskenään maaliskuussa, jotta keskiarvo nousisi... Voi tulla siis mielenkiintoinen maaliskuu. Koulu on muuten sitä samaa kuuntelemista ja kirjoittamista.
Joululahjat tuli lähetettyä postilla Suomeen ja palautteesta päätellen oli myöskin mieleisiä. Postikorttejakin löysin vihdoin, puolen vuoden jälkeen! Voittajafiilis kun löytyi. Meillä oli AFSn järjestämä pikkujoulu meille vaihtareille, mutta itse jouluna en sitten tehnyt mitään, kirjaimellisesti, en mitään. Nukuin, heräsin, söin ja kuljeskelin ympäriinsä kunnes jälleen nukahdin. Mutta joulun jälkeisenä päivänä, 26 joulukuuta, meillä oli perhetilaisuus jossa syötiin vatsat täyteen ja meillä oli 'pooja'. Meillä oli hauskaa ja samalla tuli uudet sukulaiset tutuiksi :)
Lomaa kesti reilut pari viikkoa kokeiden jälkeen. Ja useampaan otteeseen tuli ostettua alennusmyynneissä monia vaatenippuja. Ja samalla tuli myös nähtyä tamil elokuva Kappal. Joka oli vain täynnä huumoria. Ranta, freeing india, ruokaa ja paljon kävelyä. Julkaisujeni väliin on mahtunut myös kolmet synttärijuhlat :)
Yhtenä perjantaina menin koulussa normaalisti tanssiharkkoihin ja kun saavuin sinne niin tanssiopettajani kysyi minulta että miksi en ole kenraaliharjoituksissa. Olin ihan pihalla että mitä hän oikein puhuu, mutta sitten hän selitti että meillä on tanssiesitys sunnuntaina ja mun pitäisi vetää kuninkaan roolia siinä! Tanssiopettaja antoi mulle ruokarahaa ja sanoi että hae mäkkäristä ruokaa ja mene toiselle koululle harjoituksiin. Näin sitten tehtiin. Harjoitukset loppuivat vasta yhdeksältä illalla. Tanssiopettajani kysyi minulta miten menen kotiin ja vastasin että saan kyydin koululle Nikitalta, ja sieltä houstisä tulee hakemaan mut. Tanssiopettaja vastasi tähän sanoen että hän pudottaa minut kotiin skootterilla. Hyväksyin tämän ja kun kaikki oli haettu niin suuntasimme kotiini. Matkalla tanssiopettajani halusi pysähtyä syömään joten pysähdyimme illalliselle. Ja lopulta kotiin.
Sunnuntaina kahdelta saavuin koululle. Ja minulle alettiin laittamaan näytösmeikkiä naamaan. Kun eräs avustaja laittoa hiuksiani niin tanssiopettajani kysyi häneltä että miksi tämä avustaja puhuu minulle erittäin kunnioittavasti. Ja avustaja vastasi että koska olen jo yli kolmenkymmenen. Kun tanssiopettajani kertoi että olen hänen tyttärensä luokkakaveri niin avustaja kertoi että luuli mun olevan yli kolmenkymmenen koska en omaa mustia hiuksia, vain kun on mustat hiukset niin on nuori. Vaaleat hiukset tulee vain vanhoille ihmisille. Päivän naurut. Lopulta illalla kello seitsemän tuli aika esiintymiselle.





















































