Orientaatio

Lähtö

   Lastauduimme lentokoneeseen ja ympärillä tuntui pyörivän vain japanilaisia ja intialaisia. Paikkani oli aikalailla keskellä konetta, täynnä olevaa konetta. Vieressäni istui intialaisia, vasemmalla puolella kaksi miestä ja oikealla nainen. Edessäni olevalla penkillä istui pieni intialainen tyttö, kuka kurkki aina välin väljä minua penkkien välistä. Konessa söin jotain kanaruokaa joka oli hyvää ollakseen lentokone ruokaa. Lennon aikana pelasin unoa naisen kanssa ja juttelimme. Matka kesti reilut kuusi tuntia, mutta se tuntui ikuisuudelta.

    Laskeuduttuamme kuljin läpi pitkän käytävän, jonka päässä oli viisumien tarkastus ja maahantulo lapun tarkastus. Sitten laukkujen luokse ja ulos. Vastaanottoaulassa minua oli vastassa pari intialaista AFSn työntekijää. Heidän johdolla menin taksien luokse, taksiin missä ei ollut turvavöitä. Liikenne oli täydellinen kaaos ilman minkäänlaista järjestystä. Hengissä saavuin aamu kuuden aikoihin hotellille, missä oli nukkumassa minun lisäksi kuusi saksalaista. Jaoin huoneeni saksalaisen tytön kanssa, nimeltä Jasmin. 

Orientaatio

   Ensimmäisenä päivänä ihmiset uivat ja juttelivat keskenään pelaten unoa ja muita korttipelejä. Vaihtarit saapuivat päivän mittaan hotellille. Meitä tuli yhteensä 50. Oli italialaisia, saksalaisia, yhdysvaltalaisia, japanialaisia, thaimaalaisia, sveitsiläisiä, suomalainen, islantilainen, belgialainen ja indonesialainen. Sekä joukko intialaisia. Ensimmäinen ruokailu oli vaikein, sillä ruoka oli tooooooooooooodella tulista, mutta seuraavat olivat jo helpompia. 

   Toisena päivänä ohjelma oli täynnä koulutusta niin ennakkoluuloista, tabuista kuin säännöistä. Ensimmäinen ohjelmanumero oli Tervetuloa Intiaan, missä menimme yksitellen sisälle, meille pistettiin blindi otsaan ja saimme kaulanauhat kukista. Sää oli toisena päivänä sateisempi, ja kun Intiassa sataa niin silloin vettä tulee kuin aisaa ja lämpötila on samaan aikaan 35 asteessa, joten on tuskaisen kuumaa olla ulkona. Sisällä on kunnon ilmastointi joka saa välillä varpaat jäätymään. 

   Kolmantena päivänä ohjelma jatkui perheen ja koulun ympärillä. Pelasimme välissä ketjukilpailua jossa tarkoituksena on yehdä mahdollisimman pitkä ketju kengistä ja kaikesta mahdollisesta, paitsi vaatteista. Siinä meidät jaettiin neljään joukkueeseen ja mun joukkue voitti. Saimme palkinnoksi äklömakeeta suklaata. Illalla pelasimme unoa 21 henkilön voimin. Yhtä unopeliä pelasi 21 henkilöä ja melu oli sen mukaista. Itse en saanut pelattua yhtäkään korttia ennenkuin kaksi oli jo päässyt eroon korteistaan. Neljäntenä päivänä kertasimme opittua ja lähdimme joko juna-asemalle tai lentokentälle riippuen minne olit menossa. Vain Chennai ja Bangalore lensivät (lento oli noin 3 tuntia) kun muut menivät junalla, jolla kestää matka 6-20 tuntiin riippuen sijainnista. Saavuin siis perheeni luokse illalla kahdeksan aikoihin. Mutta siitä sitten toisten... ;)