Hindiä ja jalkapalloa

Jalkapallo-episodi

Ei tarvitse pelätä, en ole aloittanut harrastamaan jalkapalloa. Tilannehan oli tämä; Tiistaina, koulun jälkeen olin lähdössä kotiin. Matkani kuitenkin keskeytyi ennenkuin olin päässyt pois koulun alueelta, sillä luokseni saapui kaksi tyttöä keltaisesta joukkueesta. He pyysivät minua pelaamaan jalkapallo-otteluun talojen välillä. Yritin sanoa että minulla ei ole aavistustakaan säännöistä ja että kun tähtään palloa oikeaan kulmaan niin pallo sinkoaa vasemmalta puolelta kentän ulkopuolella. He vakuuttelivat minulle että en voi olla huonompi kuin he ja että minun on pakko pelata. Suostuin pelamaan. Kysyin heiltä että milloin peli on ja he vastasivat että huomenna puoli kuudelta. Tein päässäni hienon suunnitelman kuinka huomenna koulun jälkeen menen kotiin, syön, käyn suihkussa ja vaihdan liikuntavaatteet ennenkuin suuntaan koululle. Aloitimme harjoittelun samantien ja havaitsin että siinä määrin missä pidän itseäni huonona jalkapallossa niin olen erittäin hyvä Intian asteikolla. Tiimiläiseni nimittäin aloittivat harjoittelun kysymällä miten jalkapalloa pitää potkaista. Siinä koitimme syötellä palloa ja laukoa maaleja puolen tunnin ajan, minkä jälkeen suuntasin kotiin. Juurikun olin lähdössä niin tytöt huusivat minulle: "Nähdään aamulla!" Pysähdyin. Palasin heidän luokse ja toistin: "AAMULLA!?" Kyllä, aamulla puoli kuusi tulee minun olla koululla. Ei voi olla totta. Kuka herää puoli kuudeksi kouluun, pelaamaan jalkapalloa, jonka jälkeen ehdit käydä vessassa juuri ja juuri vaihtamassa vaatteet ja letittämässä hiuksesi. Suihkusta on turha uneksiakaan. 

   Keskiviikkona herätyskello pirisi viideltä ja suuntasin kohti koulua, mukanani aamupala ja lounas pakattuina pakasterasioihin. Koululla oli jonkin aikaa odottelua, sillä kentän rajoja merkittiin maahan. Samalla joukkueelleni kerrottiin säännöt ensimmäistä kertaa. Meitä oli paikalla 6 + maalivahti. Ja kentällä saa olla maksimissaan 4 + maalivahti. Ottelun kesto on 15min+5min(tauko)+15min. Joukkuettamme ns. valmensi poikien joukkueen kapteeni. Hän päätti peluuttaa minua hyökkäyksessä, ilman vaihtoja. Olin siis kentällä täydet 30 minuuttia, auringon paisteessa. Vastassamme oli punainen joukkue, jonka KAIKKI pelaajat kuuluvat koulun jalkapallojoukkueeseen. Ottelun aikana tilanne säilyi lukemissa 0-0. Rankkarit ratkaisivat, joissa he tekivät yhden maalin enemmän. Olimme todella ylpeitä siitä, miten hyvin pistimme kamppoihin. Pelin jälkeen vaihtamaan vaatteita vessaan. Kun olin napittamassa liiviäni, niin nostin päätäni hieman ylöspäin ja nenäni edessä oli lisko! Ihka elävä oikea lisko, pituutta noin 10cm. Käänsin päätäni ja seinällä oli toinen lisko! Elävä sekin ja samaa kokoa. Poistuin vessasta vaatteita vaihtamasta naureskellen. Tytöt kysäisivät mikä minua hymyilyttää, niin vastasin että tapasin juuri kaksi liskoa vessassa. Toinen tytöistä katsoi minua kysyvästi, että olenko tosissani, sillä hän inhoaa liskoja ja hänen pitää mennä siihen samaiseen vessaan vaihtamaan vaatteensa, sillä siellä ei ole muita vessoja. Kyllä, sinne vain. 

Hindi

Olen siis aloittanut "hindinkielen tunnit" kaksi kertaa viikossa 15 minuuttia, koulun jälkeen, yksi koulun hindiopettajista opettaa minulle puhuttua hindinkieltä (ei mitään koukerokirjaimia). Takana on vasta muutama oppitunti. Ja osaan tervehtiä, kysyä kuulumisia ja vastata, kysyä nimeä ja kertoa oman nimen, sekä kiitos ystävieni osaan myös nimittää toista pöhköksi. 

   Ensimmäisellä tunnilla olin yksin, mutta kun olin toisella oppitunnilla niin luokkaan kipitti pieni poika. Hän on toisella luokalla ja hän osaa vain hieman minua enenmmän hindiä. Hän halusi tavata minut, sillä opettaja oli kertonut minusta. Siinä sitten opettajan avustuksella kysyttiin toisiltamme nimea, ikää, asuinpaikkaa, mitä söit ruoaksi yms. Opettaja ohjeisti, että hän on minun 'baji' eli younger brother ja minä olen hänen 'tibhi' elder sister. Seuraavana päivänä meidän ensimmäisestä kohtaamisesta olin kävelemässä pois koulurakennuksesta kun tämä pieni, kakkosluokkalainen poika juoksee luokseni ja sanoo: "Tibhi, Klai apkaehe!" Eli Sisko, nähdään huomenna. Niin suloinen poika.

Vastauksia

 Edellisessä bloggauksessa kysyttiin, miten olen tullut toimeen perheeni kanssa täällä. Olen tullut perheeni kanssa erittäin hyvin toimeen, perheeni sisältää siis isän, äidin ja parikymppisen veljen. Äiti on täällä perheen pomo ja edes isällä ei ole valtaa äitiä kohtaan, mutta äiti on silti ihana. Isä on leppoisa kaveri kuten on myös veljeni. Veljeni omaa kunnon lihakset ja käy salilla liki päivittäin, vetäen samalla lisäproteiinia yms. Olen aika pienen oloinen hänen vieressä, onhan hänellä pituutta 190cm. Säännöt ovat aika perus. Ulos mennessä vain pitää laittaa paljon viestejä, aina kun menet mäkkäriin ja kun poistut sieltä ja mihin olet menossa seuraavaksi jne. 

   Mistä sain idean lähteä Intiaan vaihtoon? Lähtökohtana oli että haluan lähteä vaihtariksi lukion ensimmäisen jälkeen ja haluan jotain täysin erilaista, joten pois suljin Euroopan. Sitten pohdin perheeni ja ystävieni kanssa vaihtoehtoja. Lopulta yhteisymmäryksessä äitini ja isäpuoleni kanssa todettiin Intia sopivaksi vaihtoehdoksi. Jotain uutta ja eksoottista, täydellinen vastakohta ja samaan aikaan jotain tuttua, sillä äitini työpaikalla on intialainen työntekijä, kuka on asunut suomessa puolisentoista vuotta. Ja olen täydellisen tyytyväinen päätöksestäni saapua tänne. 

Seuraava kuva kertoo minun valmistautumisesta Intiaan. 

   Eli pyrin lähtemään ilman monia ennakkoluuloja ja romutin jo heti kättelyssä pilvilinnat vaihtarivuodesta. Mutta samaan aikaan olen valmiina oppimaan uutta ja etsimään uusista asioista ne hyvät, positiiviset puolet. Mieluummin niitä muistelen kuin niitä surkeita puolia. ;)